Vuosi 2011 - Prologi

Ataraksia, Osa 2

Dramatis Personæ

Ollu tässä tovi taas vähän tarkotus uiskennella koiraa syvissä vesissä ja jauhaa niitä näitä, mutta kö ei oo saanu aikaseksi jostain syystä. Vaan tässäpä tulee: *ruisk*

Ja asiaan. Oli tuossa viikko-pari sitte semmonen kiva ruljanssi taas nuitten virastojen kanssa ja työ- ja kouluhommia piti setviä yhelle jos toisellekin taholle ja täytyypä sanoa, että oli jo yhdessä vaiheessa työpalaverista kotiin kovassa pakkasessa pyöräillessä semmonen ohikiitävä auvon tunne ihan päällänsä. Vuoden tekemättömyyden ja kaiken muun järettömän päämäärättömältä tuntuvan säädön jälkeen tuntuu virkistävältä olla kiireinen. Oli veikeä tunne huomata, että viikkoa aiemmin oli stressannu ku ei ollu kiireitä ja sitte myöhemmin stressas kiireen vuoksi ja oli silti ihan hyvillä mielin.


Tiiän että tulee olemaan julumaa kiirettä koko kevät koulun ja kahden (ehkä kolmen) työn kanssa ja varmasti tuun noitumaan monia iltoja, että mitenkäs tulikaan haalittua tätä tekemistä nyt niin pirusti. Mutta kö on ollu niin pitkään tuolla usvaisella suolla rämpimässä eksyksissä, niin nyt on mielissään ku alkaa erottua joku haalea majakka jossahi siellä rämeen reunalla, jota kohti sietää kahlata. Vaikka meno oiski edelleen likaista, märkää ja raskasta, niin onpahan suunta.

Eikä sekään haittaa, että pitkästä aikaa (itse asiassa 4 vuoden jälkeen) mulla on tiedossa vakituinen tulonlähde. Lääkejuttujen takia en voi ihan vielä armaalle sossulle hyvästejä jättää, mutta toiveissa on sentään, että saisin jatkossa vuokrat maksetuksi ajallaan. Mikä on jo paljo se.
Lisäksi siinä kaikessa hötäkässä ja kiireessä tulee olemaan se hyvä puoli, että en jouda olemaan yksinäinen. Tai siis näenhän minä muutenki sitte automaagisesti paljo enemmän jengiä, mutta meinaan vaan, että ei tarvi ehkä enää jatkuvasti haaveilla, että ois jotain sutinaa ku eihän siinä värkkäämisessä aikaa millekään parisuhteelle jäiskään. Joten jee meikälle. Tai jotain.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Nyt kö on tämä joulu ollu taas, niin onhan se mieltä tavannu maahan vetää taas. Onneksi sentään Mutteri kutsu käymään jouluaterialla aattoiltana (ja oli kuulemma varannu ihan liikaa ruokaa kahelle ihmiselle ja koiralle, joten elelen loppuvuojen sitte iloisesti jämillä) ja onhan mulla Raffe kaverina, mutta silti. On saanu kuunnella kuiten taas viikkokaupalla ihmisten meuhkaamista siitä, että kuinka on perhe ja sisaruksia ja mummoja ja pappoja ja koti ja kaikkea. Syöpihän se yksinäistä miestä. Meinaan vaan, että olokaa ihmiset kiitollisia nuista itestäänselvyyksistä, vaikka ette tajuaiskaa.

Ja hyvää joulua ja semmosta kuiten! Kokkeilen keväälläki jatkaa tätä kiivasta päivitystahtia siitä kaikesta hössötyksestä huolimatta. Pakkohan niistä pakollisista jutuista on välillä päästä tännehi pakenemaan.

PS: Onko Oulun keskustassa niin yleistä tulla aseella uhatuksi, että kukaan ei sen tähen viittiny edes kommentoida edelliseen sarjikseen, jonka syän syrjällään piirsin? :/

O Sancta Simplicitas

Nännipihatonttu

Morjesta pöytään ja R.I.P. Leslie Nielsen

Ai niin ja Bearfootin keikalla näin yleisön seassa jonku tytön, jonka ihan varmasti tunsin jostain, mutta en vieläkään keksi, että mistä. Häirihtee tuommoset!

Dolorem Ipsum

Paitti ennen ku tulin (ruisk) kipiäksi, niin kävin kahtomassa komppiksen kanssa eläväisen kuvan Scott Pilgrim vs. maailma. Ja voi että oli upia! Edellämainitun kaverin tuntemukset aiheesta voitte lukaista täältä. Asiavirheitä lukuunottamatta jaan mielipiteet aika tavalla 1:1. Myös pelin suhteen.

Ad Libitum

Haaskasin tuossa yönä eräänä hieman aivan kelvollista piirustuspaperia ja päätin skannailla tekeleeni muittenkin riemastukseksi. Todelliseksi riemastukseksi paljastuikin nyt lopulta se, että tilapäisen mielenhäiriön johdosta yrittelin kuvaa vähän väritelläkin, ennen kuin muistin, että en kykene. Alla kuitenkin työn hedelmä siinä kunnossa, johon se saa luvan jäädäkin. Lyijykynäversion saatan vaivautua varjostelemaan joku tylsä ilta. Tai ehkä tussaan viivapiirroksen ja väritän ihan oikialla lailla. Saa nähä!

Masturboiva hobitti

Seuraava keikka sitte, olikohan se 16. päivä marraskuuta. Tervetuloa.

Roman à Clef

Oi tätä tiedon tuomaa tuskaa! Kuinka voinkaan enää koskaan tyytyä vähempään?!

Kummallinen silmä sille suoralle kaverille

Ataraksia

(Sillä) näet nimittäin

Modus Operandi

Jatkoa edellisestä osasta...

PS: Kylläpäs tämä nyt on vaikea käyttää tämä Bloggerin uus editori, prkl.

Romanttinen hölmö

Onpas se taas ollu tuskan ja työn takana saada muka ees yks päivitys. Pilkotaan sitte vähäsen, niin jos se alkais käyttämään. Pysykää tuunattuna!

Memento Mori

Lord Selibacy

BIG BROTHER 2010 TISSIT

Onpa se raukka alastoman näkönen ilman sitä tehosteväriä. :(

This Was a Triumph

Epilogi: Luin tuon ite ja piti tähän kirjottaa jotahi siitä, että kö tuosta vois pölijempi saaha sen kuvan, että se "rauhottuminen" == naisen löytäminen. Niin, että sehän on vaan yks luonnollinen asia, joka siihen johtaa. Muita vois olla esim. koulu tai työ. Koulu ku pitää olla Kela-/työkkäri-temppuilun takia katkolla hamaan tulevaisuuteen ja töitä on vaan satunnaisen piirtelyn verran, niin sillä ei vielä kuuhun mennä. Sitte oli vielä jotahi muutahi, mutta kö ei tuo aivo oikeen toimaa näin puoli neljältä aamulla. Liekö liikaa huhmaroitu...? Noh, mutta terveisiä!

PS: Ens vuonna uudestaan! o/

Toisesta maailmasta

Näinpäs - neidit ja herrasmiehet - tuossa yönä yhtenä vallan mieleenpainuvaa unta...

Aivan alkupuolta en unesta muista, mutta muistaakseni pelasin (huonosti) jääkiekkoa jossakin turnauksessa, jollakin pelireissulla, jossakin joukkueessa. En ymmärrä. Noh, pian sen jälkeen kuitenkin löysin itseni ajelemassa ilmeisen tehokkailla monttupyörillä kavereitteni (lienevätkö olleet joukkuekavereita?) kanssa kauniilta ja mäkiseltä maaseudulta. Aikamme pärtsäiltyämme siirryimme (matkan varrella näin muuten mm. monsteriautoja!) mökille, jonnekin, ilmeisesti tapaamaan lisää kavereita.

Tuossa mökissä oleili muun väen lisäksi soma tyttönen, jolla oli nähtävästi Kiinasta hankittu jonkinlainen piraatti-NES/SNES. Mokomaa aparaattia en ollut aiemmin nähnyt, mutta siitä huolimatta tyttönen pyysi minulta apua merkillisessä Super Mario -kloonissa, jossa tyttöparka juuri vaikutti olevan jumissa. Tuota erikoisempaa peliäpä (vielä erikoisemmalla pelivehkeellä) me sitten tyttären kanssa pelailimme korpimökin hämärtyvässä illassa cooppina... Ja sitten heräsin. Voin kertoa, että harmitti vaikka heräsinkin hymy huulilla.

Tässä teille kuva (ei kuitenkaan valitettavasti yöllisestä pelikaveristani):

Libido

Tein ihan riettauttani tästä tämmösen leviämmän. Mitä sanotte? Onko jollahi sen kokonen telekkari, että jää nuo reunahommat sitte piiloon?

PS: Saatto olla että piirsin tuon pändin viimeksi väärin tai sitte tuo laulaja oli vähän laihtunu. Lisäksi sillä oli pitkävartiset bootsit. Rumpali oli kans käyny parturissa ja kitaristilla oli erilainen kitara. Ja portaitten kohalla oli nyt monitori.

Destrudo

Hatten Är Din

Sori, kokkeilin uuenlaista tussia. Vuosikaujet ku opettelee yhtä käyttämään, niin ei kannattas lähtä urheileen eri kynällä. Piirrän ens kerralla taas sievempiä kuvia, melekein luppaan.

Diletantti

PS: Kyllä, myös örkeillä ja hobiteilla on suipot korvat, mutta ne on silti kovia!

Sphinx Of Black Quartz, Judge My Vow

Mielihyvää

En tiiä onko tuota tekstiä ees mahollista lukea kuvaputkinäytöllä, mutta voin kertoa, että paljosta ei jää paitsi.

PS: Papukaijakikkelimörkömerkki sille, joka saa selvää paidan tekstistä!

Justin Bieber Syphilis

Moro. Ollu paremminni hilijasta... Meikällä paukku komiasti sadan tykkääjän raja tuossa tovi sitte täällä huhmareessa ja siitähän mulla sitte tuli hullut paineet tehä joku upia juhulajulukasu. Siitä kertoo seuraava sarjakuva:

Chuck Norris: Karate Kommandos

Itsehän olen Pudasjärveltä.

Elämänmuutos

Captcha: delirium tremens

Okei, tägäilin nyt joutuisasti läpi nuo vajaa 200 blogimerkintää uusiksi ja lisäsin tuohon sivupalkkiin tuollaisen "SUODATTELU"-kohdan. Kuten näkökykyiset siihen vilkaisemalla pystyvätkin oitis havainnoimaan, niin blogitekstit tulevat jatkossa(kin) jakautumeen kolmeen kategoriaan: sarjakuva, jauhanta ja piirrokset.

"Sarjakuva" on sitä tuttua perusmeininkiä, jota olette tähänkin saakka lukeneet. Jotenka jos vanha linja on mieleisesi, niin kliksauta rottasi vasenta korvaa kutakuinkin siinä kohdin ja pääset eroon näistä ylimääräisistä merkinnöistä, joutavasta lörpöttelystä ja luonnosvihkojen töhryistä. Niin, tosiaan: Luonnosvihkojen ja vastaavien aartehia ajattelin myös jatkossa ehkä hieman jakaa myös tänne blogin puolelle, jotenka siksi myös kategoria "piirrokset." Uskoisin että näillä eväillä kohta "jauhanta" selittää itse itsensä.

Miltäs kuulostaisi?

Fuck Shit Stack

Terska! Olen palaillut nyt (virtuaaliselta) E3-messukäynniltäni ja olipa taas jännää... Harmonixilta on tulossa veikeä tanssipeli kinectille, joten tanssimatot joutavatkin nyt jätelavalle. Mokomat haisevat lepareet eivät ole koskaan kuuluneet omiin lepparivekottimiin muutenkaan. Ja ja... mitäs siellä muuta oli... Niin! Uus Donkey Kong Country ja Portal 2 ainakin!

Noh, mutta asiaan. Vänkäsin tuossa viikolla joku päivä kommentteja ja parannusehdotuksia blogia koskien ja sainkin ruinaamalla palautetta kokonaiset 2 kommenttia blogiin ja yhden Faecesbookiin. Jopa meikän ratemypoo.com-profiili saa enemmän kommentteja, vaikka Crohnin tautikin on ollut remissiossa jo vuosikaudet! Kävijöitä blogissa on kyllä ollut, tietävät vakoiluohjelmani minulle kertoa... Vaan eläpä mittää!

Keksin nimittäin ihan omat ratkaisuni tuossa yks yö kakalla istuskellessani kovin, kovin väsyneenä. Minulla oli hyvin kirkas visio siitä, että miltä tämän blogareen ulosanti tulee tästä lähin näyttämään. Sen jälkeen menin nukkumaan ja aamulla mietin jo jotain aivan muuta. Yritän kuitenkin kaivella muistini sopukoista jotain rippeitä tuosta valaistumisen hetkestä hajumuistiin turvautumalla. Se, mitä täällä lanttulaatikon ja romanialaisten vaihtareiden tuoksussa tulee tapahtumaan lähiviikkoina... noh, sen saatte lukea blogista!

Seuraa kuvia, mutta ei sarjasellaisia, koska: a) en nyt jaksanut piirtää, vaikka asiaa oli ja b) tämä muiden piirrosten (kuin pelkkien blogisarjisten) esittely kuuluu osana tähän uudistumiseen.

Heti ensialkuun haluaisin esitellä eläinrakkaan toverini oivaltavaan peliblogiin tekemiäni kuvituksia, joiden toivon rohkaisevan teitä vierailemaan myös ko. sivustolla:



Saattekin itse asiassa etsiä loput kuvat itse sivustolta, mikäli yllänähdyn kaltainen huumori iskee!

Seuraavaksi voisin heittää malliksi yhden työkeikan satoa tuosta keväältä. OAMK:n käytävillä harhailevat ihmisrauniot ovat tähän tekeleeseen saattaneet jo törmätäkin sellaiseen n. 3 metriä leveään ständiin painettuna:



Lisää uudistus_hommista myöhemmin, jahka saan tässä aikani nuuskutettuani ruvettua ":sta toimeen. Kiitos ajastanne!

PS: Älkää huoliko, sarjakuva ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään, eikä katoa! Lisäilen vain muutakin schaibelia sinne tänne, sopiviin rakosiin. Kehittelen tänne sarjiksia varten jonku suodatushomman jos aikaan satun saamaan, niin ei tarvi kiireisillä ite seuloa.

No Rest For The Wicked

Moikka nussinassut! Tämä on todellakin tekstiä kuvan sijaan, pahoittelen. Vastoin yleistä käsitystä osaan siis myös hieman kirjoittaa (tekstaan myös sarjakuvani itse!), joten näin käy joskus. Vaan huoli pois: tämän horinan perästä löydät sarjakuvaa tuttuun tapaan! Minulla nyt vain sattuu olemaan tarve avautua ja mietiskellä ääneen, enkä jaksa sitä nyt kuvamuotoon suoltaa.

Itse asiassa olen jopa vähän pohdiskellut, että josko olisi aihetta lisätä tekstin määrää blogissa noin yleensäkin. Muita blogsuja pläräillessäni olen tajunnut, että sarjisblogi ei oikein puhuttele lukijaansa samaan tapaan kuin perinteisempi jaarittelu... Niin, juuri sinua!

Noh, tajusit varmaan pointin.

Tuossa reipas 3 vuotta sitten kun aloittelin aivojeni huhmarointia tuolla valkovuodatuksen puolella, niin sarjisblogeja oli vielä verrattain vähän ja homma vaikutti tuoreelta ja formaatti tuntui mielenkiintoiselta. Tänä päivänä inttenetsonista kuitenkin, hieman kuuklailemalla, löytää toinen toistaan samanlaisempia ja tylsempiä sarjakuvamuotoon tehtyjä blogeja, joita lukevat lähinnä piirtäjien tuttavat. Noh, tsekatkaa Sarjakuvablogit.com(!), niin tiedätte mistä puhun. Valitettavasti myös AIVOHUHMAR on yksi noista blogeista.

Mutta niin elikkä näin, niin minulla on sellainen kutina takaportillani, että tätä konseptia voisi vähän uudistaa. Meinaan vaan, että kuinkas minä valloitan maailman ilman toimivaa propapropagandakoneistoa?! Ei muutosten mitään mullistavia tarvisi olla, mutta jotain, jolla saisin tähän touhuun vähän raikkautta ja jaksaisin itsekin paremmin pitää tolkullista (heh, kullista) julkaisutahtia yllä. Tekstimuotoinen horina voisi olla yksi lisäys, sillä tämänkin tekstin kirjoittamiseen kuluneena aikana olisin hyvänäkin päivänä piirtänyt vasta kaksi ruutua rumaa blogisarjakuvaa.

Vaan haluaako kukaan lukea joutavia lätinöitä? Luulenpa että ei. Pitäisi siis keksiä jokin veikeä aihepiiri (koska vaatimaton elämäni sitä ei yksin ole) ja siihen kaveriksi joku näppärä lähestymistapa, niin jopa alkaisi lukijakato taittumaan!

Siispä: Tiedän että on kova homma kirjoittaa palautetta, sillä toisin kuin sarjakuvan piirtäminen, niin sen lukeminen ei vie juurikaan aikaa. Kommentin kirjoittaminen helposti tuplaa tai triplaa harmaan massan mortteliin survotun ajan. Mutta jos kuitenkin muutama jalo sielu uhraisi kallista aikaansa ja vinkkaisi muuan sarjakuvapiirtäjää siitä, että minkälaista ensiapua tällainen blogi kaipaa elpyäkseen? Pliis? Sokeria topilla.

Seuraa hassuja kuvia:



Kiitos ajastanne. Nyt menen fappailemaan Sonyn E3-konferenssille ->

Dirty Black Summer

Niin, itse asiassahan minulla oli tuolloin harmaa paita alla ja liekö partakin ollut palmikoilla, mutta noooh...

#piirustus _ miitti

Lisäksi lähinnä: kävelin ja ahdistuin. Ja pistäydyinhän minä Porvoossakin, mutta siellä oli lähinnä komeita paatteja, paljon prätkiä ja liikaa ruotsalaisia.

Fuck Polański, Free Marc Emery!!

Noh, sentään on ainakin nyt pitkästä aikaa aikaa piirtää.
Esimerkkejä tulevista aiheista:

- tuparit
- synttäribakkanaalit
- elämisen kurjuus

Green Machine

Ei, tästä blogista ei ole tarkoitus tulla mikään One Step Closer, mutta kerrankos sitä komiakin ryysyillä koreilee.

Oulu on ahdas paikka

Hyvät neuvot oliski kalliit: Missä tavata uusia naamoja?

Bohemian Like You

Pässimarmeladi

A Case of Severe Sunday Ass

Battlefield: Mass Age: Origins 2

Etenki se yks lääkärifirma tekee niin julumetun pitkiä pelejä, että tuppaa viikot katoamaan. Hyi niitä!

En rakasta sachertorttuja

Pitäkääpä OAMK:ssa opiskelevat veijarit muuten silimiä auki tässä alkavalla viikolla ja lähitulevaisuudessa! Saattaapi nimittäin näkyä meikän sarjakuva jossahi.

Minä elän vaarallista elämää

Happy Days - Onnen päivät

Annus mirabilis

Pahoitteluni niin nakeille kuin muusillekin blogin viivästymisestä. Pyydän yleisesti anteeksi myös ajoittaista mietteiden suttaisuutta, sekä pikseleitä. Kiitos.