Moro

Nii, mitähän meikä vielä aiko sanoa. Uudesta identiteetistä jotain... (Tämä on nyt tätä samaa tajunnanvirtaa, jota meikä käy läpi aina piirrellessäkin, mutta näin tekstimuodossa se voi näyttää vähän kummalliselta. Minusta ainakin näyttää.)

Niin, aivan. Eli kun aloin esiintymään, niin se toki auttoi saamaan itsevarmuutta ynnä muuta sellaista perustarpeellista. Lopulta kun hommaan oikein hurahdin, aloin kiinnittää huomiota sanamuotoihin, eleisiin, ryhtiin, ääneen, puheen rytmiin... Kun oppii hallitsemaan puhettaan ja olemustaan, niin se tekee ihmselle paljon. Jonkin aikaa sitten muuan kaveri kysäisi, että oonko saanu naisia komiikan myötä. En osannut vastata. Raja on vaikea vetää. Siinä vaiheessa tajusin, että tämä homma (toki muun elämän mukana) on muuttanu meikäläistä aika julmastikin ja on aika omaksua uusi identiteetti. Sellainen määrätietoinen ja kiva. Ei enää mitään hapuilua ja "emmäätiiä" tai "vaikka" tai "sano sinä" -tyyppisiä heittoja. Nyt kun olen 10 vuoden opiskelurupeaman jälkeen lopulta valmistumassa koulusta ja samaan aikaan ryhtymässä ihan virallisesti yrittäjäksi ja syöksymässä 28-vuotiaana päätä pahkaa työelämään, niin tuo on tärkeämpää kuin koskaan ennen.

En vedä lavalla mitään roolia, niinku en tee normielämässäkään. Se ei tarkota, etteikö meikän karaktääriä voi vähän hioskella. Pää pystyyn, selkä suoraksi, ääni kuuluviin ja hymy naamalle. Älliä kerta löytyy, niin sitä sopii ottaa myös käyttöön. Samoin luovuutta. Pitää opetella puhumaan jengille myös naamatusten, eikä vain mikrofonin välityksellä tai sarjakuvan keinoin. Olen opetellut puhumaan ihmisille ja nykyään osaan lähestyä luontevahkosti jopa naisia (huu!). Tosin tällä hetkellä mielessä pyörii vain yksi, joten ei siitä enempää tässä.

Kaikki asiat, joita nyt teen tai tulen tekemään, on ihan samoja, joita olisin tehnyt tai voinut tehdä ennenkin. Eli sikäli elämä ei mitään mullistusta ole kokenut. Eikä mies siellä seassa itsekään varsinaisesti, mutta ehkä vain oppinut vähän tuikitärkeää elämänhallintaa ja sosiaalisia taitoja. Eikä se tokkiisa ohi ole, kehitys. Jatkuva prosessihan se on, mutta jeesaa ihmeesti kun osaa tiedostaa kaikenlaisia juttuja itsessä ja muissa. Tavoitteenani on, että seuraavan kerran kun minut kutsutaan viettämään saunailtaa Kotiteollisuuden kanssa, en kieltäydy.

Voi olla, että on liian aikaista puhua ja horisen tässä vain dopamiinipäissäni, mutta olen nykyisin nauttinut elämästä kovasti paljon enemmän kuin ennen. Tyyntä myrskyn edellä? Ehkä, mutta nykyinen meikä ei sitä analysoi tai murehdi! Enkä myöskään pyydä anteeksi, että kirjoittelin näin pitkästi tai väitä, että kaikki oli vain joutavaa horinaa. Oma vikas, että luit tänne asti. Moro!

PPS: Hyvää vuotta 2012!

Meikäläisen touhuihin liittyen ajankohtaisia linkkejä:

Remakka -standup-klubi: http://www.facebook.com/Remakkaclub

Lisärit-pelisarja: http://www.youtube.com/watch?v=whGXVw9D5Tw