15.6.2010

No Rest For The Wicked

Moikka nussinassut! Tämä on todellakin tekstiä kuvan sijaan, pahoittelen. Vastoin yleistä käsitystä osaan siis myös hieman kirjoittaa (tekstaan myös sarjakuvani itse!), joten näin käy joskus. Vaan huoli pois: tämän horinan perästä löydät sarjakuvaa tuttuun tapaan! Minulla nyt vain sattuu olemaan tarve avautua ja mietiskellä ääneen, enkä jaksa sitä nyt kuvamuotoon suoltaa.

Itse asiassa olen jopa vähän pohdiskellut, että josko olisi aihetta lisätä tekstin määrää blogissa noin yleensäkin. Muita blogsuja pläräillessäni olen tajunnut, että sarjisblogi ei oikein puhuttele lukijaansa samaan tapaan kuin perinteisempi jaarittelu... Niin, juuri sinua!

Noh, tajusit varmaan pointin.

Tuossa reipas 3 vuotta sitten kun aloittelin aivojeni huhmarointia tuolla valkovuodatuksen puolella, niin sarjisblogeja oli vielä verrattain vähän ja homma vaikutti tuoreelta ja formaatti tuntui mielenkiintoiselta. Tänä päivänä inttenetsonista kuitenkin, hieman kuuklailemalla, löytää toinen toistaan samanlaisempia ja tylsempiä sarjakuvamuotoon tehtyjä blogeja, joita lukevat lähinnä piirtäjien tuttavat. Noh, tsekatkaa Sarjakuvablogit.com(!), niin tiedätte mistä puhun. Valitettavasti myös AIVOHUHMAR on yksi noista blogeista.

Mutta niin elikkä näin, niin minulla on sellainen kutina takaportillani, että tätä konseptia voisi vähän uudistaa. Meinaan vaan, että kuinkas minä valloitan maailman ilman toimivaa propapropagandakoneistoa?! Ei muutosten mitään mullistavia tarvisi olla, mutta jotain, jolla saisin tähän touhuun vähän raikkautta ja jaksaisin itsekin paremmin pitää tolkullista (heh, kullista) julkaisutahtia yllä. Tekstimuotoinen horina voisi olla yksi lisäys, sillä tämänkin tekstin kirjoittamiseen kuluneena aikana olisin hyvänäkin päivänä piirtänyt vasta kaksi ruutua rumaa blogisarjakuvaa.

Vaan haluaako kukaan lukea joutavia lätinöitä? Luulenpa että ei. Pitäisi siis keksiä jokin veikeä aihepiiri (koska vaatimaton elämäni sitä ei yksin ole) ja siihen kaveriksi joku näppärä lähestymistapa, niin jopa alkaisi lukijakato taittumaan!

Siispä: Tiedän että on kova homma kirjoittaa palautetta, sillä toisin kuin sarjakuvan piirtäminen, niin sen lukeminen ei vie juurikaan aikaa. Kommentin kirjoittaminen helposti tuplaa tai triplaa harmaan massan mortteliin survotun ajan. Mutta jos kuitenkin muutama jalo sielu uhraisi kallista aikaansa ja vinkkaisi muuan sarjakuvapiirtäjää siitä, että minkälaista ensiapua tällainen blogi kaipaa elpyäkseen? Pliis? Sokeria topilla.

Seuraa hassuja kuvia:



Kiitos ajastanne. Nyt menen fappailemaan Sonyn E3-konferenssille ->

3 kommenttia:

Tuomo Tomperi kirjoitti...

Muuta en tiiä mutta rupes naurattaan aika paljon tuo 81-00, sattuneesta syystä :DD

Mää tykkään katsella näitä kuvia ihan mielellään, oli jorinoita tai ei :) Mutta mää nyt tietenki olen sillä tuttava-osastolla :)

Nimismies kirjoitti...

Tuttava turisee täälläkin, mutta tottapa puhut että kommentointi piristää kummasti. Pimeään huutelu kyllästyttää. Itselläkin tuon peliblogin suhteen oli jo tulossa pienimuotoinen lama, mutta sitten joku oli innostunut Steel Panthersista meikäläisen jutun kautta. Yksi kommentti riitti pistämään uutta värinää töppöseen.

Joten, pitää jatkossa kommentoida enemmän, ihan vaan sen takia, että tiedän sen mukavan fiiliksen kun joku on nähnyt vaivan.

Tekstiä passaa suoltaa ainakin meikän puolesta, jos ei kuvitusta irtoa. Äijällä kuitenkin tuo sanapuolikin luistaa, niin miksipä ei! Pelkästään äijän unista jo kannattaisi raapustaa juttua.

Plus että tällaiset novellityyppisiä havaintosarjiksia voisi olla enemmänkin, eivät liene niin työläitä (?) mutta viihdearvo on yhtä kova!

Anonyymi kirjoitti...

kaikkeahan sitä pitää aina väliin uudistaa, että pysyy mieli virkeänä ja jne. Turise menemään ja laita kuvatuksia.